Kartturit äärirajoilla
Matkapahoinvointi liitetään usein ennemminkin veneilyyn ja ilmailuun kuin varsinaisesti kilpa-autoiluun. Totuus on kuitenkin se, että välillä vääntää ammattilaisiakin vatsasta, ja silloin on parempi olla apu lähellä. Rallin MM-sarjassa kilpailevalle Jari Huttusen kartanlukijalle Antti Linnakedolle pahoinvointi ei ole täysin vieras asia.
Pitkä päivä kuumassa autossa. Alla röykkyinen tie, vauhtia reilusti, vaikkakaan ei rallivauhtia. Kartanlukijan katse on suunnattuna lähes poikkeuksetta nuottivihkoon, sillä jo nuotitusvaiheessa on kiire saada asiat vihkoon oikein ja täsmällisesti.
Kartanlukijalle työrupeama MM-rallissa tarkoittaa kirjoittamista ja lukemista. Maisemat auton ulkopuolella vilistävät vinhaa vauhtia, mutta niiden katselu on lähinnä kuljettajan tehtävä. Kartanlukijalle riittää, kun sormi pysyy oikealla rivillä ja nuotti tulee kuljettajan korviin odotetusti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kartanlukijan työ olisi millään tavalla helppoa.
Päinvastoin, kartturin työpäivät venyvät vielä hotellillakin useita tunteja kuljettajan työpäivää pidemmälle, joten ei ole ihme, jos pahoinvointi voi välillä iskeä.
– Olen käyttänyt joskus matkapahoinvointiin tarkoitettuja lääkkeitä, jos on ollut flunssa päällä. Silloin esimerkiksi asfaltilla tulee helposti huono olo, jos on paljon serpoja, eikä ehdin katsoa autosta ulos. Huono olo tulee ennemminkin juuri siinä nuotitusvaiheessa, kuin sitten ralliautossa, Linnaketo huomauttaa.
Aivan kaikki valmisteet eivät kuitenkaan kilpaurheilijalle sovi, sillä lajia sitoo samat säännökset kuin muutakin urheilua. Troppien sopivuus on katsottava sääntökirjasta, ja sen pohjalta tiimin henkilökunta ralleihin varautuukin.
– Apteekista niitä lääkkeitä saa, kunhan katsoo että ne eivät ole sääntöjen mukaan dopingia. Jos auto kääntyy ja tärisee paljon, eikä ehdi katsoa eteenpäin, niin silloin huono olo voi iskeä. Siihenkin voi vähän varautua etukäteen, jos tietää, että niin saattaa käydä.
Edellisen kerran Linnaketo joutui parantajan pakeille maaliskuussa Meksikossa, kun heikko olo oli syödä keskittymisen. Onneksi Hyundailla työskentelee kuitenkin 30 vuotta eri tiimejä palvellut Willy Verhoeven, joka yhdessä tiimin lääkärin kanssa löytää keinot pitää kilpailijakaksikko raiteillaan tilanteessa kuin tilanteessa.
– Meksikossa viimeksi olin kuumeessa kisan aikana. Tiimillä on oma lääkäri, joka auttaa niissä tilanteissa, mutta myös Willyllä on aina apu tarjolla. He ovat mukana jo nuotitusjaksolla, joten kaikki on otettu huomioon.
Huonoon oloon ei välttämättä vaadita kuumuutta tai röykkyistä tietä. Pelkästään oikean nestetasapainon säilyttäminen on rallin aikana menestyksekkään suorituksen kulmakiviä. Urheilijoiden kuluttamat määrät kuulostavat huimilta, mutta toisaalta, pitää muistaa, että suoritus kestää aamusta iltaan, eikä kahta tai kolmea tuntia, kuten useimmissa muissa moottoriurheilulajeissa.
– Kuumassa kilpailussa, kun lämpötilat ovat yli + 30 C, tulee päivän aikana juotua 8 – 10 litraa nesteitä. Ihan kaikki ei imeydy, mutta aika vähän tarvitsee käydä pissalla. Kokemuksen myötä kaikkeen osaa jo valmistautua paremmin. Onneksi nuottiautot ovat ilmastoituja, ja itse aloitan valmistautumisen kisaan jo viikon alussa. Parempi niin, sillä myöhäistä se sitten olisi, jos huono olo ehtii jo iskeä, tietää Linnaketo.
Toimittaja: Miika Wuorela
Kuvat: Hyundai Motorsport
