Kim Mikkolan kyydissä: Riemastuttavaa, kun sähköautolla voi keittää kahvia
Nykyisessä autossani arvostan ennen kaikkea sen ympäristöystävällisyyttä. Oman lapsen myötä tunne siitä, että elämää on myös meidän jälkeemme, on konkreettisesti läsnä. Olen viehättynyt ajatuksesta, että ”vanhat miehet istuttavat puita, vaikka tietävät, että eivät tule koskaan itse istumaan niiden varjossa”.
On kätevää, että autossa on hyvin tilaa lapselle, turvaistuimelle ja muille tarvikkeille. Leila nukahtaa auton kyydissä helposti ja nukkuu sikeästi. Luulen, että hän pitää erityisesti auton äänettömyydestä. Se on minustakin hienoa.
Vietän autossa paljon aikaa, joten on tärkeää, että sen sisätilat ovat viihtyisät. Omassa kokin työssäni tarjoan kokemuksia ja elämyksiä. Mielestäni myös Hyundai onnistuu elämysten luomisessa hyvin. Tuntuu, että auton ajotietokoneet, hallintalaitteet, navigaattori ja medialaitteet ovat kuin minulle suunniteltuja; ne on hyvin sijoitettu ja niitä helppoa ja nautinnollista käyttää.
Erityinen innostuksen lähteeni on IONIQ 5:n V2L-ominaisuus (Vehicle-to-Load) eli se, että autosta saa sähköä ulos. Hihkun ominaisuuden äärellä kuin pikkupoika. Olen käyttänyt sähköllä muun muassa rasvakeitintä ja kahvinkeitintä – eli keittänyt sähköautolla kahvia. Olemme myös lämmittäneet tavaratalon parkkipaikalla Leilan tuttipulloa.
Tuntuu, että auton laitteet ovat kuin minulle suunniteltuja.
Nautin autoilusta ja sen tarjoamasta vapauden tunteesta. Autoilu tarjoaa myös hyvää vastapainoa työlle, jossa joudun seisomaan paljon. Suunnitelmissa on ollut pitkä automatka Eurooppaan. Perhetilanteen takia sen aika on vähän myöhemmin. Nykyään pääosa autoilustani tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Vuosittain mittariin tulee ehkä 15 000–20 000 kilometriä.
Auto on hyvä paikka käydä keskusteluja, joissa voi mennä syvällekin. Minua innoittavat ihmiset, heidän ajatuksensa ja tarinansa.
Autossa on kiva kuunnella myös musiikkia. Olemme jo aloittaneet musiikkikasvatuksen ja tarjoilleet tyttärelle perinteisten lastenlaulujen lisäksi muun muassa rauhallista jazzia ja klassista musiikkia. Kun olen yksin autossa, niin ilmoille saattaa kajahtaa Deep Purplen Highway Star. Kuten laulussa sanotaan: Nobody gonna beat my car / It’s gonna break the speed of sound – tietenkin liikennerajoitusten puitteissa.
Valehtelisin jos väittäisin, että suunnittelen automatkani aina tarkkaan etukäteen. Ajattelen, että asioilla on taipumus järjestyä itsestään. Aika usein tulee turhan kiire, mutta pyrin tietenkin ajamaan varovasti ja ennakoimaan. Pitkiä matkoja ajaessani mietin etukäteen, missä autoani lataan. Minusta sekin kuuluu sähköauton hyviin ominaisuuksiin, että välillä on pakko pysähtyä lataamaan. Se on hyvä niin kuskin, matkustajien kuin yleisen liikenneturvallisuudenkin kannalta.
Huollatan autoni säännöllisesti, mutta lisään toki itse tuulilasinpesunestettä ja renkaisiin ilmaa, kun Hyundaini asiasta vihjaa. Eihän sähköautossa oikein muuta tarvitse tai voikaan itse tehdä.
Toivon muilta autoilijoilta myötätuntoa ja lempeyttä. Koskaan ei voi tietää, mikä juttu toisilla on menossa omassa autossaan. Onko takapenkillä vaikkapa pieni ihminen, jolla ei ole paras hetkensä ja hän kertoo siitä myös muille.
Kim Mikkola
Mikkola johtaa kansainvälistyvää kanahampurilaisistaan tunnettua KotKot-ravintolaketjua sekä Tallinnassa Kampai-ravintolaa. Aikaisemmin hän työskenteli muun muassa maailmankuulussa tanskalaisessa Nomassa. Sen jälkeen hän perusti Helsinkiin Inari-ravintolan, joka sai kolmesti Michelin-tähden. Mikkola on nähty esimerkiksi Gordon Ramsayn televisio-ohjelmassa sekä Netflix-tuotannossa Somebody Feed Phil.
”Haluan demokratisoida ruoan huippuelämyksiä ja tuoda ne kaikkien ulottuville. Haluan koota ihmisiä yhteen ruoan ja tarinoiden äärelle; toimia hyvän mielen lähettiläänä ”, Mikkola miettii.
Teksti Matti Välimäki | Kuvat Teemu Granström
